Lähiruoka on jälleen niitä sanahirviöitä ilmastonmuutoksen kanssa, joka saa selkäkarvat nousemaan pystyyn. Molemmissa on kyse sanojen inflaatiosta. Moni ilmastonmuutoksesta paasaava saattaa ostaa banaaneita, eikä tajua sen juuri aiheuttavan lisää kuormitusta. Kaikki ruoka-aineet (samoin muut tavarat), jotka joudutaan tuomaan Suomeen ulkomailta lisäävät osaltaan ilmastonmuutosta. Minulla ei ole mitään ulkomaisia tuotteita vastaan, mutta katson yleensä sitä miten kaukaa omalta paikkakunnalta mikäkin tuote on tuotu.
Lähiruoka on tärkeää myös muusta syystä. Kun ruoka tulee läheltä, se on usein vähemmän käsiteltyä. Erityisesti pakkaamattomissa tuotteissa tämä pitää paikkansa. Toisaalta läheltä tulleen ruoan pystyy helpommin jäljittämään. Parhaassa tapauksessa tietää jopa eläimen tai paikan missä kasvi on kasvanut. Toinen asia on suosia mahdollisimman pieniä yrityksiä, koska usein lisä- ja säilöntäaineiden määrä kasvaa firman suuruuden mukaan. Maulle käy samoin, tosin käänteisesti.
Meille on uskoteltu valtamediassa, että meidän pitää joka päivä nauttia oma pieni annoksemme maitohappobakteerisokeripommeista. Että se pitäisi meidät terveenä. Totta siinä on vain niiden bakteereiden nauttimisen terveellisyys. Muuten niitä on aivan turha nauttia. Tosin jos tekee vaikkapa itse hapankaalia, saa yhdessä lusikallisessa moninkertaisesti maitohappobakteereita, jotka ovat valmistajan omaa kantaa. Lisäksi saa vielä hyvän annoksen monia vitamiineja. Mitä vähemmän tuote on käsiteltyä, sitä enemmän siinä on elimistölle hyödyllisiä bakteereita.
Olisiko liikaa vaadittu, jos jokaisella olisi mahdollisuus pitää joko itse tai yhdessä toisten kanssa, tuotantoeläimiä. Kasvattaa talven varalle juureksia ja kasviksia. Olisiko liikaa vaadittu, jos maailmaan syntyisi paljon pieniä tuottajia, jotka toimisivat paikallisesti ja paikallisien tarpeiden mukaan. Eikä tämä suinkaan ole mitään romantiikkaa tai kaipuuta vanhaan malliin, vaan oikeaa tarvelähtöistä ajattelua ilman nykyisiä luotuja tarpeita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti