"Suuri" leipätesti

Markkinoille on ilmaantunut kuin tilauksesta "karppaajille" soveltuvia leipiä, eli niiden hiilidioksiidia on vähennetty. Löysin omasta lähikaupasta kaksi leipämerkkiä, kappisen ja karppisleivän, joiden sisältämät hiilarit olivat vain murto-osan tavalliseen leipään verrattuna. Päätin, että nämähän on tutkittava ja annettava tänne oma mielipiteeni. Lähtökohtaisesti on yhtäältä hienoa, että leipomot ovat ryhtyneet kehittelemään uusia mahdollisia tuotteita vhh-dieettiä noudattaville, mutta toisaalta joku aloittelija saattaa samalla mennä halpaan. Viljat ovat karkkia, johon on aina suhtauduttava samalla tavalla kuin suklaapatukkaan. Sellaisen voi nauttia joskus, mutta päivittäiseen käyttöön en lähtisi suosittelemaan. Tästä ennakkoasenteestani huolimatta lähdin avoimin mielin testaamaan näitä ihmeleipiä. Testiavustajana toimi poikani, jolle molemmat leivät maistuivat ilman mitään ongelmia. Pyrin maistamaan mahdollisimman monella tavalla ja valmistamaan voileipiä siten kuin niitä normaalistikin käyttäisi: eli ensin täysin ilman mitään päällysteitä, voin kanssa, leikkeleiden ja juuston, salaatin kanssa, lämpimissä voileivissä, kahvin kanssa, kananmunan ja pekonin kanssa, maidon kanssa jne. Kokeilematta jäi vielä köyhät ritarit, mutta uskoisin näiden soveltuvan siihenkin.

Ruthin leipomon Karppisleipä

Maistoin ensimmäisenä Ruthin leipomon karppisleipää, joka makunsa ja koostumuksensa puolesta oli varsin kotileivän oloinen. Mukana oli jonkin verran siemeniä. Normaaliin leipään verrattuna ei eroja juuri ollut. Se maistui täysin normaalilta  vaalealta leivältä. Siis sellaiselta joka on juuri leipomossa leivottu ja haettu suoraan tiskiltä. Siirryin lukemaan, mitä leipä piti sisällään. Suolistolle hankala tapaus vehnäjauho ja vehnägluteeni, sekä leivonnassa käytetty rypsiöljy aiheutti muuten ihan maukkaaseen leipään miinuksen. Lisäksi mukana oli ruista, kauraa, auringonkukan-, pellavan-, kurpitsansiemeniä, kananmunaa, soijaa ja hapatetta, hiivaa, suolaa ja E300  Hiilihydraattia leivässä oli 20,2g/100g.

Karppisen viipale. Pahoitteluni heikosta kuvasta. Pyrin ottamaan paremman piakkoin.

Toinen testin leivistä oli Perheleipureiden Karppinen. Rakenteeltaan se oli selvästi enemmän ajateltu paahtoleipää korvaamaan. Huomattavasti teollisemman oloinen maku ja todella pehmeä suutuntuma. Keskellä leipää oli paikoitellen suuria reikiä. Myös tässä leivässä oli käytetty vehnäjauhoa ja vehnägluteenia, mutta toisin kuin Ruthin leivässä, mainittiin vain kasviöljy. Oletan silloin kyseessä olevan sitä samaa kasviöljysekoitetta mitä teollisuudessa muutenkin käytetään. Muita valmistusaineita olivat: kananmuna, pellavan- ja auringonkukansiemenet, omenakuitu, hiivaa, suolaa ja E200. Hiilihydraattia oli Ruthin leipään verrattuna vähemmän eli 12,1g/100g. Pakkauksessa olikin maininta, että yhdessä viipaleessa on vain 3g.



Sanoisin, että näissä leivissä on selvästi hyvää yritystä, mutta ei niitä silti voi suositella jatkuvaan käyttöön. Pieni säätö, esimerkiksi rukiinen hapanleipä vastaavalla tavalla tehtynä ja oliivi- tai auringonkukkaöljyllä muuttaisi leivän jopa suositeltavaksi. Toki jos leivänhimo iskee, niin näiden leipien kanssa ei kaikki mene saman tien takapakkia. Itse kokeilin valmistaa voikkareita monella tavalla. Lämpöiset voileivät onnistuivat todella hyvin Karppisella ja karppisleipä oli erittäin hyvä kahvin kanssa kun sen antoi hieman kuivahtaa. Mikrossa lämmitettäessä molemmat leivät paukkuivat ja rätisivät kuin viimeistä päivää, siemenien takia tietenkin. Aamupalaksi toimi oikein hyvin kun paistoin ensin pekonin pannulla ja sitten paahdoin leivät siinä rasvassa. Vilja on silti viljaa ja kenenkään ei tulisi sitä käyttää liiaksi. Molempia leipiä vaivasi höttöisyys: ne olivat isoja ja niiden sisällä oli paljon ilmaa, eikä voita meinannut saada levitettyä tasaisesti viipaleille.

Kumpi sitten voitti testin? Ruthin leipomon Karppisleipä! Siitäkin huolimatta, että sen valmistukseen oli käytetty rypsiöljyä ja se sisälsi enemmän hiilareita, sen maku oli erittäin hyvä. Karppinen oli kyllä teknisesti tarkasti tuunattu ja turboahdettu, mutta se oli aivan liian kliininen.  Jos leivän himo iskee, niin Karppisleivän maku tyydyttää sen himon paremmin ja pienemmällä määrällä. Karppinen on sen verran mauttomampaa, että sitä joutuisi saman efektin saamiseksi, syömään paljon enemmän.

p.s. en tiedä oletteko huomanneet, että myös Vaasa & Vaasan 100% ruisleivässä näytti olevan vehnägluteenia. Onko kuluttajaa tässä tietoisesti harhautettu? Miten leivässä voi olla ainoastaan ruista, mutta silti taikinassa on vehnän gluteenia...