Liikkuminen

Liikkuminen on mukavaa. Itse olin pitkään melkoinen antiliikkuja. En pitänyt urheilusta ja kaikkinainen liikunta oli kirosana. Saatoin helposti lahteä lähikauppaan autolla tai millä vain helpoimmin pääsin. Yläasteella liikunta oli sitä, että vuoroviikoin mentiin kaukalolle pelaamaan kaukalopalloa ja toisella viikolla hiihtämään. Syksy meni telinevoimistelun merkeissä. Olin iso lapsi ja opettajalla jokin vinoutuma siitä, että lihavat eivät voi olla ketteriä. Sitä nimittäin olin. Kaiken mitä oli pakko tehdä, sen tein. En yhtään enempää.

Meni vuosia ennen kuin laitoin jälleen monot tai luistimet jalkaan. Koululiikunta sai hylkäämään sen kaiken. Sitten opiskeluaikana sain kipinän kehonrakennukseen, varsinkin kun kehityin niin nopeasti. Lisäksi kämppis oli tosi kiinnostunut punttisalista, joten jäin melko nopeasti sosiaaliseen ja fyysiseen liikuntakoukkuun. (Mikä oli tosi hyvä juttu!) Huomasin lenkkeileväni ja käyväni hiihtämässä.

Muutin pois opiskeluympyröistä ja samalla katkesi tuo side liikuntaan. Tämän voi helposti huomata vanhoista valokuvista. Lössö palasi.

Liikunnan merkitystä terveelliseen elämään ja laihduttamiseen ei vain voi liioitella. Painon saa kyllä helposti alas, mutta liikunta on se avain siihen, että muutos viimein tapahtuu. Jokaisen laihduttajan on aivan ensimmäiseksi laitettava itselleen syy miksi laihduttaa tai muuttaa elämäntapojaan. Pitää nähdä itsensä tilanteessa kun on saavuttanut optimaalisen terveyden. Laihduttaminen ja laihtuminen ei koskaan (HUOM! EI TODELLAKAAN KOSKAAN!!) saa olla itsetarkoitus.

Kun pari vuotta sitten sain jälleen kipinän liikuntaan, kävi niin että vaikka liikunnan vuoksi paino ei pudonnut kuin jonkun viisi kiloa, huomasivat vanhat tuttavat "hurjan" painonpudotukseni. Siis noin 30 kiloa sai lähteä kenenkään huomaamatta, mutta viisi kiloa huomattiin erittäin nopeasti. Olen jälleen löytänyt sellaisen liikuntamuodon, josta pidän ja joka antaa samalla myös syyn kunnon kohottamiseen.

Rasvapeikko

"Laihduttajan tulisi välttää rasvaa ja korvata se vaikka kuitupitoisilla viljatuotteilla."

Mikähän siinä on, että suomalaiset syövät nykyään rasvattomampaa ruokaa kuin koskaan ja silti lihavuussairaudet ovat koko ajan lisääntyneet? Olisikohan tuossa ensimmäisessä lauseessa koko pulmaan ratkaisu. Jos ihminen välttää rasvaa, keho valmistaa sitä ihmisen puolesta. Kaikesta ylimääräisestä hiilihydraatista maksa valmistaa kolesterolia ja muita veren rasvoja menemään varastoon. Eikö olekin mukavaa? Ei tarvitse syödä rasvaa ja silti sitä on elimistössä liikaa. Yleisesti hyväksytyt ruokailuohjeet puoltavat rasvan vähentämistä ja hiilihydraattien ylitankkausta. Sitten kun huomattiin tämän ravitsemuksen tehottomuus kolesterolin hallinnassa alettiin ihmisille syöttää statiineja, jotta maksa ei valmistaisikaan siitä liikaa syömästämme hiilihydraatista kolesterolia. Eikö kenelläkään tässä vaiheessa ala hälytyskellot soittaa! Minulle tulee mieleen heti sellainen ihan yksinkertainen keino kolesterolin hallintaan. Nimittäin eikö kannattaisi syödä vähemmän hiilihydraatteja, jos niitä kerran saadaan liikaa.

Rasva on muutenkin ruoka-aineista se syypää kaikkeen. Kun kysyt ihan summassa kadulla ihmisiltä millä tavalla laihtuu, saat todennäköisesti vastauksen:"syön vähemmän, liikun enemmän ja välttelen rasvaa." Sanamuoto voi olla eri, mutta ajatus on sama. Mielestäni tässä on heitetty lapsi pois pesuveden mukana. Ei rasva yksistään lihota, sen tekee hiilihydraatit.

BMI ja kaloriteoria

Laihduttajalla on aina pari kaveria, jotka pitää jättää omaan arvoonsa. Ensimmäinen niistä on BMI eli Body Mass Index ja toinen on ohje, jonka mukaan laihduttajan tulee kuluttaa enemmän kaloreita, kuin mitä niitä syö. Molemmat tarkoittavat pohjimmiltaan hyvää, mutta nykyään niiden merkitystä laihduttajalle voi pitää aika marginaalisena.

BMI on yksi niistä asioista, jotka pitää unohtaa silloin kun todella haetaan pysyviä tuloksia. Syy tähän on hyvin yksinkertainen. BMI tarkkailee kehon painon ja pituuden suhdetta keskivertoihmisessä. Toisin sanoen se ei ota huomioon esimerkiksi sitä, jos laihduttaja menee kuntosalille rehkimään ja hankkii lihaksikkaan vartalon, niin BMI:n mukaan hän saattaa mennä lievästä ylipainosta jopa merkittävän tai vaikean ylipainon puolelle. Tämä sen vuoksi, että rasvakudos on kevyempää kuin lihakset. Samasta syystä laihduttajan ei useinkaan kannata tarkkailla painoaan puntarilla, vaan yleistä olotilaa, peiliä ja vanhoja vaatteita. Ne kertovat paljon paremmin siitä kuinka laihtuminen edistyy.

Sitten tämä minun vihaamani lause: kuluta enemmän kuin syöt niin laihdut. Tämä on jo alkumetreillä ihan pielessä ja pitäisi kuulua näin: syö optimaalinen määrä ja hieman enemmänkin kuin kulutat. Ihmiselimistö on erittäin mukautuvainen ja toimii muutaman säännön mukaan. Kun ihminen ei saa ravinnostaan tarpeeksi energiaa keho menee ns. säästötilaan. Siinä tilassa keho laittaa ihan kaiken ravinnosta saatavan energian säästöön ja elimistö toitottaa koko ajan aivoille, että pitäisi saada enemmän energiaa ja niin nopeasti kuin mahdollista! Kaupungilla kulkiessa kaikki ruoan tuoksut pistävät pään sekaisin ja mitä makeampia ja energiapitoisempia tuoksuja sen vaikeampaa niitä on vastustaa. Se on kidutusta! Jos olisi syönyt kunnollisen energiapitoisen aterian, ei näille tuoksuille olisi läheskään niin vaikea pistää vastaan.

Lautasmalli

Perinteinen suomalainen ruoka perustuu seuraavanlaiseen lautasmalliin. Töräytetään reilusti yli puoli lautasellista perunoita, joiden päälle lätkäytetään ruskeaa kastiketta. Tämä kastike puolestaan sisältää vaihtoehtoisesti jauhelihaa, makkaraa, lihapullia tai palalihaa. Lisäksi lautaselle saattaa jo nykyisin eksyä ikään kuin mausteeksi vähän salaattia ja mahdollisesti keitettyjä vihanneksia. Yleensä tämä lautasellinen syödään jossain illansuussa kun ensin on koko päivä menty lähinnä leivällä ja kahvilla. Illalla otetaan vielä vähän lisää leipää. Monet besservisserit lyttäävät Kansanterveyslaitoksen suositukset, koska suomalaiset kärsivät edelleenkin metabolisesta oireyhtymästä. Siis tämä oireyhtymä jossa samalla henkilöllä on insuliiniresistenssi (insuliinin teho on laskenut), keskivartalolihavuus, kohonnut verensokeri, verenpaine, sekä veren rasva-arvot sekaisin. Olen sitä mieltä, että mikäli ihmiset söisivät edes lähelle sitä ruokavaliota, jonka kansanterveyslaitos suosittaa tämä kyseinen oireyhtymä vähenisi merkittävästi.

Kansanterveyslaitoksen suosituksessa puolet lautasesta täytetään kasviksilla, 1/4 proteiinipitoista ruokaa ja 1/4 tärkkelyspitoista. Tämä on hyvä alku. Itse täytän lautasen seuraavalla tavalla: 1/3 proteiinia, 2/3 kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Päälle vielä oliivi- tai auringonkukkaöljyä takaamaan riittävän energiansaannin.

Aloitus

Niin kuin kaikessa muussa, niin myös tämän blogin aloittaminen, on ollut pitkä ja raskas tie. Olen nyt reilun kolmen vuoden ajan miettinyt, miten aloittaa, mistä kirjoittaa ja kaikkea sellaista. Nyt sain vihdoin kirkastettua ajatukseni, joten voin iloisin mielin omalta osaltani ja omasta näkökulmastani, kertoa laihduttamisen sietämättömästä helppoudesta. Elämäni 25-vuotta elin mutu tuntumalla. Söin mitä halusin ja liikuin tämän hetken tilanteeseen verrattuna lähinnä.. niin no en oikeastaan yhtään. Katson nyt muutaman vuoden takaisia kuvia ja huomaan, että siinä on musta pallo kuvassa, tuolla on punainen pallo jne. Mitä nyt päällä milloinkin sattui olemaan. Naama oli kuin se olisi paistinpannulla lyöty sisään. Aina säännöllisesti tuli morkkis ja aloitin laihdutuskuurin. Sitä kesti yleensä noin viikosta kuukauteen, kunnes palasin tuttuihin ja turvallisiin kuvioihin. Luonnollisesti tämä ei edistänyt terveyttä millään tavalla. Tähän päivään mennessä olen oppinut yhden tärkeimmistä ohjeista elämässä. Jos haluaa muutosta elämään, pitää muuttaa sitä vähitellen ja luopua kaikkivoipaisuudesta. Kokeiltuani kuureja muutin ruokavaliota hiljalleen terveellisempään suuntaan. Sillä tavoin, että ne kuurit muuttuivat epäterveellisen elämän kausiksi (En suosittele). Toisin sanoen repsahduksiksi ja yritin mahdollisimman nopeasti palata parempaan. En enää pidä tipattomia, enkä muitakaan kuureja. Ne loppujen lopuksi aiheuttavat vain stressiä ja jojoilua.
Tämä kuuluisa jojo toimi itselläni niin, että kun ensimmäisen kerran menin lukioikäisenä sadan kilon yli pudotin painoa viisi kiloa kuukaudessa ja seuraavan kuukauden aikana se tuli tuplana takaisin. Sitten otin taas itseäni niskasta kiinni ja pääsin takaisin 99 kiloon ja taas seuraavassa kuussa ne kipittelivät jälleen vatsan seudulle. Tämä jojoilu oikeastaan edesauttoi sitä että jossain vaiheessa luovutin enkä enää tehnyt mitään painon hallinnnan eteen. "Miksi laihduttaa kun ne tulevat kuitenkin takaisin?" Jälleen pari vuotta sitten koin valaistuksen pienet muutokset johtavat pitkällä aikavälillä parempaan kuin radikaali muutos nopeasti.
Toivotan kaikki laihdutuksesta kiinnostuneet tervetulleiksi lukemaan tätä blogia. Minä en ole kaikkivoipa enkä edes auktoriteetti, minulla ei ole koulutusta, vaan olen harrastuspohjalta tutkinut ruokavalion vaikutusta terveyteen. Laihtuminen tai ihannepaino on seurausta oikeista elämäntavoista, eikä sen pitäisi olla itsetarkoitus.