Liikkuminen

Liikkuminen on mukavaa. Itse olin pitkään melkoinen antiliikkuja. En pitänyt urheilusta ja kaikkinainen liikunta oli kirosana. Saatoin helposti lahteä lähikauppaan autolla tai millä vain helpoimmin pääsin. Yläasteella liikunta oli sitä, että vuoroviikoin mentiin kaukalolle pelaamaan kaukalopalloa ja toisella viikolla hiihtämään. Syksy meni telinevoimistelun merkeissä. Olin iso lapsi ja opettajalla jokin vinoutuma siitä, että lihavat eivät voi olla ketteriä. Sitä nimittäin olin. Kaiken mitä oli pakko tehdä, sen tein. En yhtään enempää.

Meni vuosia ennen kuin laitoin jälleen monot tai luistimet jalkaan. Koululiikunta sai hylkäämään sen kaiken. Sitten opiskeluaikana sain kipinän kehonrakennukseen, varsinkin kun kehityin niin nopeasti. Lisäksi kämppis oli tosi kiinnostunut punttisalista, joten jäin melko nopeasti sosiaaliseen ja fyysiseen liikuntakoukkuun. (Mikä oli tosi hyvä juttu!) Huomasin lenkkeileväni ja käyväni hiihtämässä.

Muutin pois opiskeluympyröistä ja samalla katkesi tuo side liikuntaan. Tämän voi helposti huomata vanhoista valokuvista. Lössö palasi.

Liikunnan merkitystä terveelliseen elämään ja laihduttamiseen ei vain voi liioitella. Painon saa kyllä helposti alas, mutta liikunta on se avain siihen, että muutos viimein tapahtuu. Jokaisen laihduttajan on aivan ensimmäiseksi laitettava itselleen syy miksi laihduttaa tai muuttaa elämäntapojaan. Pitää nähdä itsensä tilanteessa kun on saavuttanut optimaalisen terveyden. Laihduttaminen ja laihtuminen ei koskaan (HUOM! EI TODELLAKAAN KOSKAAN!!) saa olla itsetarkoitus.

Kun pari vuotta sitten sain jälleen kipinän liikuntaan, kävi niin että vaikka liikunnan vuoksi paino ei pudonnut kuin jonkun viisi kiloa, huomasivat vanhat tuttavat "hurjan" painonpudotukseni. Siis noin 30 kiloa sai lähteä kenenkään huomaamatta, mutta viisi kiloa huomattiin erittäin nopeasti. Olen jälleen löytänyt sellaisen liikuntamuodon, josta pidän ja joka antaa samalla myös syyn kunnon kohottamiseen.